Ehdittyäni juuri ja juuri junaan Lahdessa, istuskelin puoliksi unessa junan penkillä ja katselin ulos, näkemättä mitään. Ajatukseni olivat tulevassa. Olin matkalla Savonlinnaan, kaupunkiin, josta minulla oli paljon muistoja ja melkein kaikki hyviä. Sanotaan, että aika kultaa muistot ja juuri sitä nyt väsyneenä mietin. Mihinköhän minä olen oikein menossa ja mitähän tästä oikein tulee.
Kun myöhemmin näin ensimmäisiä auringossa kimmeltäviä järvimaisemia junan ikkunasta, ainakin 50 prosenttiä epäilyksistä haihtui ilmaan saman tien. Loput epäilykset hälvenivät viimeistään siinä vaiheessa kun paria tuntia myöhemmin kävelin Savonlinnan kaduilla järvien ympäröimänä ja saavuin lopulta pikkusiltojen sekä virtausten yli ihmemaan ytimeen, Olavinlinnaan.
Samoillessani Olavinlinnan vanhoilla kivisillä käytävillä ja sisäpihoilla, ja seuraillessani muurien yli järvellä seilaavia aluksia, onnittelin itseäni; kesänviettopaikaksi erinomainen valinta.
No comments:
Post a Comment